yllätys – Wikisanakirja

Article Images

Suomi

Substantiivi

yllätys (39)^[1]

ilman ennakkovaroitusta tapahtuva asia
lahja joka saadaan ennalta ilmoittamatta tai yllätyksellisesti

Ääntäminen

IPA: /ˈylːæt̪ys/
tavutus: yl‧lä‧tys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yllätys	yllätykset
genetiivi	yllätyksen	yllätysten yllätyksien
partitiivi	yllätystä	yllätyksiä
akkusatiivi	yllätys; yllätyksen	yllätykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	yllätyksessä	yllätyksissä
elatiivi	yllätyksestä	yllätyksistä
illatiivi	yllätykseen	yllätyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yllätyksellä	yllätyksillä
ablatiivi	yllätykseltä	yllätyksiltä
allatiivi	yllätykselle	yllätyksille
muut sijamuodot
essiivi	yllätyksenä	yllätyksinä
translatiivi	yllätykseksi	yllätyksiksi
abessiivi	yllätyksettä	yllätyksittä
instruktiivi	–	yllätyksin
komitatiivi	–	yllätyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	yllätykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	yllätys-

Käännökset

1. ilman ennakkovaroitusta tapahtuva asia

englanti: surprise
espanja: sorpresa f.
esperanto: surprizo
italia: sorpresa f.
katalaani: sorpresa f.
norja: overraskelse
portugali: surpresa f.
puola: niespodzianka
ranska: surprise f.

romania: surpriză f.
ruotsi: överraskning
saksa: Überraschung f.
tšekki: překvapení n.
turkki: sürpriz
unkari: meglepetés
venäjä: сюрприз m., неожиданность f.
viro: üllatus

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: yllätyksekäs, yllätyksellinen, yllätyksetön

Yhdyssanat

jymy-yllätys, yllätyshyökkäys, yllätyslahja, yllätysmomentti, yllätysmuna, yllätystarkastus, yllätystulos, yllätysvieras

Aiheesta muualla

yllätys Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 1000 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39